TATUOINTI PYSYY IHOSSA IKUISESTI Oman ihon koristamisessa kuvilla on jotain kumman kiehtovaa. Varsinkin jos koristeet pysyvät ihossa lähes ikuisesti, niin kuin tatuointi. ”Haaveilin tatuoinneista jo pikkupoikana, kauan ennen kuin aloitin itse niiden tekemisen. Kai niissä on jotakin mystiikkaa, mikä kiehtoo”, tatuointitaiteilija Markku Haarala pohtii. Hän pitää Hämeenlinnassa Tattoo Make –nimistä liikettä. Haarala toteaa, että Suomessa kuvitettiin ihoa aikaisemmin lähinnä kiven sisässä. Vankilassa olleiden lisäksi tatuointeja on perinteisesti ollut merimiehillä, jotka ovat ottaneet niitä ulkomaiden satamista. Nykyisin tilanne on toinen. Nahkaansa hankkivat taidetta monenlaiset ihmiset. ” Suurin osa minun asiakkaistani on aivan tavallista työssä käyvää porukkaa duunareista insinööreihin. Ja opiskelijat tietysti ottavat paljon kuvia, erityisesti naisopiskelijat. Naisia on asiakkaista itse asiassa yli puolet, ehkä noin 60 prosenttia. Ilmapiiri on viime vuosina muuttunut jossakin määrin suopeammaksi kuin mitä se oli ennen. Tatuointeja ei pidetä niin paheellisina”, Haarala arvioi. Hän itse on tehnyt tatuointeja kaiken kaikkiaan yli 20 vuotta, joista kolme viime vuotta koneella. Ensimmäiset konetyöntekijät aloittivat Suomessa 1980-luvun lopulla, ja nykyisin heitä on toistakymmentä. Ihon kuvittajat ovat perustaneet myös oman yhdistyksen, Suomen tatuointitaiteilijoiden liiton, joka valvoo työn laatua ja hygieniaa. Liittoon pyrkivät uudet jäsenet joutuvat antamaan työnäytteen ennen jäseneksi hyväksymistä. EI NAVAN ALLE EIKÄ NAAMAAN ”Teen tatuointeja kaikkialle paitsi kasvoihin tai sukupuolielimiin” ,Haarala kertoo. Lisäksi tatuoinnit ovat K-18 asioita: alaikäinen saa ottaa kuvia ihoonsa vain vanhempien luvalla. Muitakin pelisääntöjä on: ainakin tatuoinnin tekemisestä ja kuvan aiheesta sovittaessa täytyy asiakkaan olla selvinpäin. Aiheissa sen sijaan ei rajoituksia ole, vaan taiteilija tekee sen, mitä asiakas tahtoo. Jos joku haluaa ihoonsa esimerkiksi rakkaansa nimen, Haarala kuitenkin kehottaa häntä harkitsemaan asiaa toiseenkin kertaan. ”Tatuointi kestää useimmiten kauemmin kuin rakkaus. Äidin tai isän nimen tai oman lapsen nimen tatuoiminen on tietysti eri asia kuin poika- tai tyttökaverin nimen kirjaaminen” ,hän pohtii. Miehet teettävät taiteilijan mukaan yleensä suurempia kuvia nahkaansa kuin naiset. Miehet myös ottavat naisia useammin monia tatuointeja. Suosituin paikka on olkavarsi tai lapa, mistä tatuointi saattaa vilahtaa väljää paitaa käytettäessä. ”Ikä ei estä kuvan iskemistä” ,Haarala sanoo, mutta muistuttaa, että tatuointi liikkuu ihon mukana, jos keho vanhetessa veltostuu. Hän arvioi, että esimerkiksi 40 tai 50 vuotta vanha tatuointi on taatusti muuttunut ajan kuluessa. Värit ovat saattaneet himmentyä ja jotkut sävyt kadota kokonaan. Tatuoinneissa voidaan käyttää joko synteettisiä tai kasvivärejä, ja osa tuotteista on jopa allergiatestattu. 3000 REIKÄÄ MINUUTISSA ”Tämä on hyvää akupunktiohoitoa” ,ihoartisti toteaa surauttaessaan tatuointityökalun käyntiin. Kone on kuin kynä, jossa on johto päässä. Laite tikkaa ihoon reikiä 3000 piston minuuttivauhdilla. Välillä konetta kastetaan värikipossa. ”Ensiksi tehdään viivat, sitten varjostukset ja viimeiseksi värit” ,Haarala selostaa. Hän suunnittelee itse niin monta piirrosta kuin vain suinkin ehtii, mutta tilaa kuviomalleja myös ulkomailta. Kun tatuointi on valmis, sen päälle tulee rupi, joka irtoaa parissa viikossa, ja kuva paljastuu ruven alta. ”Ihoa hoidetaan antiseptisella rasvalla. Tatuointia kannattaa muutenkin rasvata aina silloin tällöin, niin värit näkyvät paremmin” ,Haarala kertoo. POISTAMINEN HARVINAISTA Tatuointitaiteilija paljastaa, että hänen työnsä voidaan poistaa ihosta. Kivuttomasti tai ilman rahaa se ei kuitenkaan käy. ”Poistaminen maksaa ja ihoon jää aina arpi. Poistoon on periaatteessa kolme tapaa: ihonsiirto, kuorinta ja laserilla polttaminen” ,Haarala selvittää. Samaa sanoo ihotautiosaston ylilääkäri Matti Kero Kanta-Hämeen keskussairaalasta. Hänen mukaansa tatuointien poistaminen on verraten harvinaista. ”Muutamia harvoja tapauksia on ollut, etupäässä nuoria, jotka ovat hakanneet ystävän nimikirjaimet ihoon. Sitten kun ystävä on vaihtunut, tatuoinnista on haluttu päästä eroon. Poistetut tatuoinnit ovat olleet itse tehtyjä ja yleensä laadultaan heikkoja. Tatuoinnit ovat nykyään yksi kulttuurimuoto. Niiden hankkiminen on jokaisen oma asia, tehköön kukin mitä haluaa, mutta kyllä sitä kannattaa pitkään harkita” ,Kero miettii. Hän kertoo, että eräässä Parolan Panssariprikaatissa tehdyssä alokastarkastuksessa kiinnitettiin huomiota myös tatuointien yleisyyteen. Yhden otoksen tutkimus osoitti, että parikymppisistä nuorista miehistä noin prosentilla on ihossaan kuva. Petri Karjalainen Hämeen Sanomat 30.10.1994