Nainen iholla on todellinen elämänkumppani Kimmo istuu suoraselkäisenä nahkatuolissa. Markku "Tattoo Make" Haarala tuijottaa miehen käsivartta silmä kovana ja jyrryyttää kuvaa Kimmon käsivarteen, niin että nipistelee. Hammaslääkärin poraa muistuttava ääni vihloo hampaita, muste haisee. Vaan satu ei sitten yhtään. "Me tehdään Kimmo kaulasta alaspäin täyteen kuvia", tatuointien koristama Make heittää ja nauraa päälle. Parhaillaan Kimmon vasempaan olkavarteen muotoillaan todellista elämänkumppania, suurisilmäistä ja kookkaanpuoleista naista. Tuntuu, että mies kasvattaa vartaloonsa todellista haaremia. Oikean hauiksenkin peittää varsinainen kaunokainen. Molemmissa ranteissa vilkahtelee vanhoja ja kuluneita tatuointeja, sinisen ja punaisen kirjavia. Niistä Kimmo aikoo luopua ja korvata töhryt tyylikkäämmillä tunnuksilla. "Kasvoihin en tatuointeja yleensä tee, en myöskään mielelläni sukuelimiin. Kaikki muu menee, bisnestähän tämäkin on." Kammotuksia ja kaunistuksia Tatuointi on Suomessa suhteellisen uusi aluevaltaus. Maailmalla on ihoa koristettu jo satoja vuosia, mutta Suomen kuvakulttuuri tunsi vielä jokin aika sitten ainoastaan merimiesten ja vankien tatuoinnit. Oli merenneitoa ja ankkuria, usein sinisellä kaveriporukassa tehtyjä. Ei sen puoleen, taitavia tekijöitä oli heitäkin vaikka kuinka ja paljon. Haaralan Makelle on ensimmäinen kuva tehty jo vuonna 1968, nyt kuvioita on kertynyt niin monta, ettei laskuissa pysy. T-paidan hihasta pilkottaa käsi täynnä tatuointeja, on eri värejä ja kuvissa monia tarinoita. "Olen harrastanut tatuointeja nuoresta pojasta lähtien. Omassa liikkeessä, ihan julkisesti olen tehnyt kuvia muutaman vuoden", Make kertoilee. Maken asiakkaista 70 prosenttia on naisia, niin on ollut jo muutaman vuoden. Ruusuja, aurinkoja, perhosia, mustia tribaalikuvioita sun muita tatuoidaan 14 - 70 vuotiaille. "Kyllähän ruusut on se naisten juttu. Tribaalikuviot ovat tatuoijille ankeita. Ensin tehdään vain kuvion ääriviivat ja sitten siinä on kauhea värittäminen. Miehet ottavat ihan kaikennäköisiä kuvia, usein miehekkäitä juttuja, kuten panttereita ja tiikereitä. Heidän tatuointinsa ovat huomattavastikin suurempia kuin naisten ottamat. Parhaimmillaan kuvion tekemiseen, esimerkiksi selän täyttämiseen, käytetään yhteensä 30 työtuntia." Kuvaansa katuvia ei ole tullut Makelle ilmoittautumaan ainakaan jälkeenpäin. Joskus joku säikähtää tekohetkellä tatuointinsa kokoa, mutta rauhoittuu pian. Kaikki Maken taiteilemat kuvat eivät ole olleet miehen itsensä mieleen aiheensa vuoksi. Mutta asiakas tahtoo, mitä asiakas tahtoo. Ja asiakashan on aina oikeassa. Kysele ja katsele Make Haarala kuuluu Suomen tatuoijien liittoon, Finnish Tattoo Associationiin ja se on pitkälti laadun merkki. Liittoon kuuluvien tatuointistudioihin meneminen on riskittömämpää, sillä niissä voi luottaa selviävänsä kuvituksestaan ilman tartuntatautia veressä. Hepatiitti tatuointituliaisena kun ei juurikaan hampaita naurata. Ei myöskään tunnon valuminen kehosta. Alaikäisiltä vaaditaan elinikäisen merkin hankintaan vanhempien lupa, eikä kännisiä tatuoida. Aika varataan ja "vannon ja vakuutan, etten sairasta AIDS:ia" -kaavake signeerataan selvistäpäin. "Erilaisilla rokkifestivaaleilla kannattaa esimerkiksi kysellä ja katsella tatuoijan työtä ennen kuin kuvan ottaa. Jos touhussa on jotain, mitä ihmettelee, kannattaa miettiä toiseen kertaan. Festareilla on kuitenkin monennäköistä tatuoijaa", Make tähdentää, eikä anna katseensa herpaantua Kimmon kimpusta. Ja Kimmo vain tyynenä istua tököttää. Ira Blomberg Hämeen Sanomat 16.6.1997